Oikeus hautaan siunaamiseen

Jokaisella kirkon jäsenellä on oikeus tulla siunatuksi hautaan. Kirkollisessa hautaan siunaamisessa ylösnousemuksen sanoma antaa toivoa surun keskellä.

Itävallan suomalaisen seurakunnan pappi neuvoo ja auttaa hautajaisjärjestelyissä Itävallan alueella ja kirkollisen siunaustilaisuuden, maahan kätkemisen tai muistohartauden suunnittelussa. Pappia voi pyytää toimittamaan tilaisuuden, osallistumaan suomenkielisenä osapuolena sen toteuttamiseen tai vain olemaan läsnä. Sieluhoitajana hän on myös tukena ja kuuntelijana surun keskellä.

Vainajan ei tarvitse olla Itävallan luterilaisen kirkon jäsen - jäsenyys Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon riittää. Myös kuolleena syntynyt lapsi voidaan siunata. Kirkkoon kuulumaton voidaan siunata, jos omaiset sitä toivovat, eikä pappi, keskusteltuaan omaisten kanssa näe tälle vakaumuksellista estettä.

Hautaamistavan ja paikan valinnassa tulee kunnioittaa vainajan katsomusta ja toivomuksia.​

Hautaustoimistot ja seurakunta

Hautaustoimistojen tehtävänä on kuolemaan ja hautaamiseen liittyvät järjestelyt. Hautaustoimistot huolehtivat omaisten toiveesta lähes kaikista hautajaisten yksityiskohdista. Heti alussa kannattaa kuitenkin ottaa yhteyttä myös itävaltalaiseen paikallisseurakuntaan, johon vainaja on kuulunut, tai Itävallan suomalaiseen seurakuntaan, sillä kirkollinen jäähyväisseremonia suunnitellaan yhdessä tilaisuuden toimittavan papin kanssa. Kaikkien osapuolten kanssa on varmistettava sopiva päivämäärä hautajaisten viettoon. Seurakunnan kanssa asioi joko omainen tai omaisen valtuuttama hautaustoimisto.

Hautapaikka ja hautaamistavat

Hautapaikan voi Itävallassa valita vapaasti. Hautapaikan saaminen toivomastaan paikasta riippuu kuitenkin hautausmaata hallinnoivan viranomaisen päätöksestä. Periaatteessa he ovat velvollisia hautaamaan vain oman paikkakunnan asukkaat, ja jos vainajan suvulla on olemassa kyseisellä hautausmaalla sukuhauta.

Ruumis joko haudataan arkussa tai tuhkataan. Perinteisen maahaudan lisäksi on olemassa hautaholveja; tuhkauurnan hautaamiselle tai sirottelulle taas on monia vaihtoehtoja, kuten uurnahauta tai uurnalehto, ja biologisesti hajoavan uurnan voi haudata puistoon, metsään tai hedelmätarhaan. Joillain paikkakunnilla myös tuhkan sirottelu veteen on mahdollista. Tuhkaa ei kuitenkaan missään tapauksessa saa sirotella vapaasti, vaan vain sille osoitetulle paikalle. Uurnan säilyttäminen kotona on myös sallittua, mutta siihen tarvitaan erityislupa. Hautaustoimistot kertovat omaisille yleensä eri mahdollisuuksista, mutta tarjonnassa on eroja, joten kannattaa vertailla hieman hautaustoimistojen palveluja.

Eroja Suomen ja Itävallan hautajaiskäytännöissä

Hautajaiskäytännöt Itävallassa poikkeavat jonkin verran suomalaisesta perinteestä. Myös paikkakuntakohtaisia eroja löytyy maan sisällä, ja pienillä paikkakunnilla hautajaiset ja siihen liittyvät tavat ovat erilaisia kuin kaupungeissa.

Arkunkantajina ovat Itävallassa pääsääntöisesti hautausmaan työntekijät - tai itseasiassa arkku kuljetetaan yleensä kärryjen päällä tai autolla.

Kukat ja seppeleet on yleensä aseteltu/ asetellaan arkun päälle ja viereen heti tilaisuuden alussa. Suomessa yleisesti käytettyä tapaa laskea seppele arkun viereen jäähyväissanojen kera osana seremoniaa ei tunneta.

Arkku haudataan Itävallassa yleensä saattoväen läsnäollessa, mikä tarkoittaa sitä, että kirkosta/kappelista kuljetaan yhdessä haudalle. Jos siunaaminen tapahtuu krematorion kappelissa, arkku laskeutuu tilaisuuden lopussa "alas" polttohautaustiloihin.

Papilla ei ole tapana sirotella hiekkaa ristin muotoon arkun päälle. Hautaan siunaamisen olennaiset sanat "Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinä olet tuleva" lausutaan haudan äärellä, jonka jälkeen jokainen läsnäolija saa heittää multaa hautaan, arkun päälle.

Itävallassa kirkollisen siunaamisen voi järjestää ennen tuhkausta (arkun kanssa) tai tuhkauksen jälkeen (uurnan kanssa). Suomessa jälkimmäinen menettelytapa ei ole yleinen ja näin toimitaan vain poikkeutilanteissa.

Ainakaan Wienissä virsien laulaminen hautaan siunaamisen yhteydessä ei ole kovin yleistä. Musiikista ei vastaa yleensä kanttori, vaan hautaustoimiston tilaamat muusikot. Musiikki saattaa tulla myös cd-levyltä.

Muistotilaisuutta, joka Itävallassa kulkee mm. nimillä Leichenschmaus, Zehrung tai Totenmahl, ei ainakaan kaupungeissa aina järjestetä koko joukon kesken, saati sitten papin seurassa. Lähiomaiset kokoontuvat kahvilaan tai ravintolaan syömään. Seurakuntasalia käytetään tätä tarkoitusta varten harvoin. Maalla taas on yleisempää järjestää muistotilaisuus koko saattoväen kanssa jossain kylän Gasthausissa. Adresseja eli surunvalittelutervehdyksiä luetaan harvoin ääneen.

Vainajan ja omaisten toivomuksista keskustellaan seremoniaa suunniteltaessa ja muutoksia voidaan aina tehdä näihin yleisiin käytäntöihin sekä ottaa mukaan suomalaisia perinteitä. Liturgian huomioiden hautajaisista voi lopulta tehdä hyvin "vainajan näköiset".